Aamulla klo 8 oltiin perillä, vaihettiin uimakamppeet päälle ja mentiin syömään aamupalaa johonki paikkaan. Tässä vaiheessa matkaa olin niin pihalla tapahtumista, ku en ollu lukenu matkaohjelmaa ja oli jännittävää, ku en tienny mitä tapahtuu....mulle ei kukaan ollu kertonu.
Aamiaisen jälkeen lähettiin lautalla(?) seilaamaan jotakin saarta kohti. Ei hajuakaan saaren nimestä :) Pysähyttiin snorklaamaan ja oli siistiä. Sitten saatiin kaks vaihtoehtoa: mennä sinne saarelle ja mereen uimaan ja saaha ruokaa aiemmin, tai ratsastaa hevosella johonki vesiputouksille. Mää tietenki menin ruuan takia sinne saarelle! Ruuan jälkeen käveltiin pienemmälle vesiputoukselle, jossa oli “hirveen kylmää vettä” kaikkien mielestä ja oli hauskaa ku musta se oli ihan lämmintä. Nähtiin myös ihan naurettavan isoja hämähäkkejä ja tunsin itteni Selviytyjäksi ku käveltiin kunnon viidakon halki sinne vesiputoukselle. Oli hyvin jännittäviä hetkiä Marionin kanssa, ku piti valita reitit niin ettei olis tullu hämähäkkejä vastaan.
Sitten iltapäivällä 6 aikaan palattiin maihin ja mentiin meidän hotellille. Siellä ootti ihana uima-allas ja meri vieressä. Sekä all inclusive -illallinen (plus -aamupalat ja -päivälliset). Söin niin hirveesti tuolla reissulla että huh. Juotiin myös (alkoholittomia) piña coladoja enemmän ku laki sallii. Perjantaina loppuilta oli vapaa-aikaa. Syötiin hyvin, uitiin altaassa, ja 9 aikaan mentiin mereen. Oli ihanaa. Isoja aaltoja, hullun lämmintä vettä ja toisella rannalla hirveesti valoja ja tosi kauniin näköstä. JA hyvää seuraa! Sitten istuttiin iltaa rannalla keskiyöhön asti, soitettiin kitaraa ja laulettiin. Hehe!
Lauantaina onnellisena buffet-aamupalalle mmmm. Sitten koko päivä vapaa-aikaa iltayhdeksään asti. Oltiín siis koko päivä meressä tai altaassa. En ruskettunu. Meinasin tosin kuolla mereen (no en meinannu mutta) ku yhessä vaiheessa oli niin isoja aaltoja, että ku kerran kaatu sinne niin ei päässy millään ylös vaan ne aallot vaan heitteli mua ympäriinsä. Oli siistiä. Bikinit melkeen pysy päällä...
9 aikaan sitten laittauduttiin ja mentiin syömään. Katoin leffaa telkkarista, ja mun paras kaveri Sam katto omassa huoneessa samaa leffaa, ja sovittiin että mennään leffan jälkee syömään. Sitten ku mentiin, niin kaikki oli jo lähteny ja naurettiin että onpa romanttinen illallinen (kaikki luulee että olemme poika- ja tyttöystävä). Voi voi.
Sitten lähettiin kohti Puerto Vallartan keskustaa ja kohti yökerhoa mihin oltiin menossa. Päästiin perille, ja puolen tunnin jälkeen meijän piti lähteä, koska meille sanottiin, että just sinä iltana kaikista vuoden illoista JOKAINEN Puerto Vallartan yökerho ja baari ratsattiin alaikäsistä, eikä voitu jäähä sinne koska aika moni meistä on alaikäsiä. Kaikki oli ihan vihasia ja ärsyyntyneitä, mutta sitten meijän chairman sano että järjestetään bileet rannalla. Oli tylsimmät bileet ikinä (:D) koska ei saatu mitään musiikkia ees sinne, mutta kuitenkin oli tosi kiva ilta!
Sunnuntaiaamuna uusi, hiostava Rotary-paita päälle (saahaan joka reissulla uusia paitoja) ja taas sinne keskustaan, jossa oli vapaa-aikaa muutama tunti.
Oli ihan hirveen kuuma ja kaikki oli kuolemispisteessä, koska käveltiin hirveen paljon ja oli niiiin hikistä ettei ikinä. Surullista oli, ku saavuttii sinne, niin eka paikka mihin mentiin oli McDonald’s ja viisi ensimmäistä jonossa oli jenkkejä meijän porukasta...haha.
kuvassa: minä, Sam (aussit), Paul (kanada), Valerie (itävalta), Stephen (kanada)
Mateus (brassit) ja Rebekah (jenkit)
Näin 2 iguaania luonnossa, oli mahtavaa! Tunsin taas oloni niinku olisin viidakkomatkalla.
Kuuden jälkeen väsyneinä mutta onnellisina ja hikisinä kotimatkalle. Nukuin yhdeksään asti ja sitten heräsin ja melkeen koko loppumatka valvottiin. Neljältä aamulla saavuttiin Irapuatoon ja kuudelta piti herätä kouluun. Olin ainut seitsemästä vaihtarista joka saapu maanantaina kouluun, koska mun äiti käski mut sinne. Mukavaa.
Mutta aivan mahtava reissu oli, ja nuo vaihtarit on (melkeen) kaikki aivan ihania. En malta oottaa Ruta Mayaa, joka on 3 viikkoa kestävä reissu helmikuussa…
La 22.10. mentiin Marionin kanssa kannustamaan meijän koulun jenkkifutisjoukkue voittoon. Oltiin ihan meiningissä mukana, vaikkei kumpikaa ymmärtäny mitään niistä säännöistä. Hirveen vaikee laji. Mutta meijän koulun joukkue on niin komeita poikia täynnä ettei se haittaa ;)
Ja niitten pelaajien äidit on niin hulluja siellä katsomossa rumpujensa ja torviensaa kanssa että ihan pelotti välillä. Mutta ne voitti. Vain koska oltiin niin hyviä kannustaan.
Lokakuussa on Guanajuatossa joka vuosi kansainvälinen festivaali Cervantino, jossa tänä vuonna oli kutsumavieraana Suomi, Ruotsi ja Norja. Mun perhe ei ikävä kyllä vieny mua sinne, mutta muutamat esiintyjät tuli heittään show´n meijän koululle (jossa on aina hirveesti kaikkia kulttuuritapahtumia).
Ti 25.10. illalla oli meijän koululla sirkusryhmä, jossa oli (vissiin) 2 tyyppiä Suomesta ja 2 Ranskasta. Iltapäivällä mentiin Marionin kans vaklaan niitte harjotuksia ja kysyin yheltä mieheltä onko se Ranskasta. Ja se oli ja Marion alko jutteleen sen kans ranskaksi.
Sitten illalla menin sinne show´hun mun vanhempien kanssa, ja sen jälkeen melkeen kaikki mun kaverit sano, että ne oli kattonu että mitä teen siellä lavalla, kun se suomalainen tyttö oli IHAN mun näkönen. Tietenki koska sillä oli vaaleat hiukset…haha. Sitten mentiin Marionin kans kattoo nähtäiskö me niitä tyyppejä, mutta meitä ei päästetty backstagelle. Mutta sitten sanoin että voisko ne pyytää suomalaisen ja ranskalaisen käymään kun halutaan puhua niitten kans koska ollaan Suomesta ja Ranskasta. Sitten kohta ne sano, että saahaan mennä sinne. Oli ihan V.I.P. -olo. Tavattiin se suomalainen tyttö ja juttelin kaikkea sen kanssa, ja kävi ilmi että hän oli alun perin Oulusta kotoisin :) Pieni maailma. Ja suomea on niin vaikea puhua nykyään.
2.11. on Meksikossa Día de los muertos, eli "kuolleiden päivä". Joku pari viikkoa jo ennen sitä ihmiset koristelee talojaan sen aiheisilla koristeilla (luurangoilla yms). Se on siis eri juttu ku halloween. Monet ihmiset laittaa kotiin alttarin jolleki kuolleelle sukulaiselle. Ja kaupunkien keskustoihin, kouluihin yms. laitetaan myös alttareita kuuluisille meksikolaisille. Ne on kauniita, koska niihin laitetaan sen ihmisen kuva, ja asioita, mistä hän on tykänny ja mitkä hänelle on ollu tärkeitä elämässä. Lempiruokia, musiikkia, ihan mitä vaan. Täällä se on tosi tärkeä päivä, ja vaikkei se oo virallinen juhlapäivä, niin tosi monissa kouluissa on vapaapäivä sillon (Tec de monterrey on tyylii Meksikon ainut koulu, jolla ei oo vapaata sillon...) Ja täällä se ei oo surullinen ja angstinen päivä, vaan ilolla muistellaan kuolleita.
Ja lokakuussa, ennen tuota päivä kaupoissa myyään pan de muertoa "kuolleiden leipää", jota syyään kaakaon kanssa tai ilman. Se on hyvää! Ja sitä myydään vaan tähän aikaan vuodesta.
Ke 25.10. oli tuohon Kuolleiden päivään (ja Halloweeniin) liittyen oli meidän koululla myös semmonen kauhupaviljonki-tapahtuma. Kaikki ykkösvuosikurssin opiskelijat teki ryhmissä meijän koulun jalkapallokentälle pienen kauhutalon, ja keskiviikkoiltana koko kenttä oli ihan täynnä ihmisiä. Ja jonot niihin paviljonkeihin oli vähintään 20min pitkiä. Mutta jotku niistä oli oikeesti pelottavia!
nää oli maailman älliömpiä maskeerauksia
3.11. oli taas kulttuuritapahtuma Tecillä (tänä vuonna niitä on ihan hirveesti, ku tää on 35. juhlavuosi). Tahitiano-ilta. Kolmesta eri koulusta porukoita tanssi Tahitianoa. En tiiä onko se sana suomeksi…? Mutta kuitenkin. Mun host-äiti sanoo koko ajan, että ens lukuvuonna mun pitää mennä sille kurssille. Kun meijän koulussa voi siis tanssia sitä. Sanon vaan sille että mun lanteet ei oo tehty sitä varten. Surullista kyllä. Ehkä Marion saa mut vielä suostutelluksi sinne.
Se on tosi kaunista, ja ne oli ihan hullun hyviä tanssimaan. Ja myös pitää olla ihan hyvä itsetunto että pystyy tanssimaan kookospähkinänkuorissa kaikkien koulukavereitten ja niitten vanhempien eessä :)
Eilen saapui ihanat serkut Mexico Citystä. Ne on 10- ja 13-vuotiaat, mutta ihan huippuja tyyppejä :D ja niitten äiti myös (mun host-äitin sisko) on cool haha!
Illalla oli mun toisen host-serkun juhlat, kun se kävi jonku englannin kielen kurssin, ja sai nyt todistuksen sieltä. Ne oli hienot juhlat, paljon puheita ja hyvää ruokaa. Ja iloksi huomasin että mun täältä toisena iltana Rotary-juhliin ostama musta mekko ei menny enää niin sujuvasti päälle ku sillon 3,5kk sitten… No mutta uuden vuoden jälkeen alkaa ankara kuntoilu ;)
Ne juhlat alko 8 aikaan ja loppu 2. Ja yhdeksästä kahteen tanssittiin melkeen koko aika! Ja sieltä vielä lähettiin yökerhoon mun host-isän, -äitin, sen siskon ja sen siskon miehen kans tanssimaan. Mua vaan nauratti ku oli niin outoa niitten kans lähteä ulos ja sanoin, että toivottavasti ei tuu kavereita vastaan... :D En ollu ikinä ees tienny että Irapuatossa on enemmän ku yks yökerho, mutta se oli hirveen iso ja ihan täynnä porukkaa. Tanssittiin pari tuntia ja aina välillä tuli jotaki tyyppejä ahistelemaa mua ja pyytämään tanssiin ja mun host-isä vaan sano niille että menkää pois. Sitten tuli bändi lavalle soittamaan meksikolaista musiikkia ja tanssin jonku pojan kanssa ainaki viis kappaletta ja sitten lähettiin.
Viiden aikaan oltiin kotona. Oli tosi mukava ilta, vaikka väsytti paljon ja jalat oli ihan tulessa. En oo vielä oikee tottunu tähän korkokenkäkulttuuriin. Auts.
Tänään heräsin klo 14 ja perhe oli häipynyt mummolaan. Hangailin kuuteen asti yöpuvussa ja katoin telkkaria, ihana sunnuntai!
Nyt alan tekemään fysiikankoetta. Tai ainaki alan harkitsemaan sen tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti